Sadattuhannet suomalaiset seuraavat antaumuksella formulakisoja jännittäen suomalaisten kuljettajien kisamenestystä. Monet näistä faneista varmasti myös tuntevat kateuden pilkahduksen toimittajien haastatellessa kuljettajia ja varikolla pyöriviä julkkiksia ja muita vaikuttajia. Me katsojat näemme kuitenkin vain hyvin pienen osan siitä, mitä varikolla todellisuudessa tapahtuu. Varikon suomalaisen vakiokasvon, Oskari Saaren, tie toimitustyön ja journalismin pariin alkoi jo lapsuudenkodista.

 

– Isäni on pitkän linjan toimittaja ja kirjoittaja. En ole koskaan kuitenkaan tietoisesti ajatellut valintaani, tätä olen vain ruvennut tekemään. Jollekin esimerkiksi lukioon meno on itsestään selvää. Tämä tie oli minulle sellaista. Tämä on minulle tietynlainen intohimoammatti. Jos saisin tehdä pelkästään yhtä juttua ja jos siitä saisi riittävän rahallisen korvauksen, niin vain haastattelisin ihmisiä. Olenkin yrittänyt kehittyä siinä vuosien varrella. Urheilun pariin ajautuminen oli osittain sattumaa, kuten monet asiat elämässä muutenkin ovat, kuvailee Oskari uravalintaansa.

 

Tiestä formuloihin on oikeastaan kiittäminen Oskarin ystävää, joka oli kaiketi tarpeekseen kuunnellut penkkiurheilua rakastavan ystävänsä spekulaatioita ja näkemyksiä. Ystävä kehotti Oskaria hakemaan MTV:n urheilutoimitukseen, kun sinne vuonna 1999 oli paikka avoinna.

 

– Ystäväni ei vain lakannut jauhamasta asiasta, joten päätin hakea ihan vain hiljentääkseni hänet. Sitten minut yhtäkkiä valittiin hommaan ja sillä reissulla ollaan, Oskari nauraa.

 

Kirjoittaminen on minulle tärkeintä

 

Oskari kertoo olevansa ennen kaikkea toimittaja, jolle tarinoiden kertominen ja kirjoittaminen on tärkeintä. Urheilu itsessään ei ole hänelle työssä kaikkein tärkeintä, vaikka intohimoisena penkkiurheilijana aihe on hänelle toki kiinnostava.  Formulavarikolla vietettyjen vuosien jälkeen uutuudenviehätys on jo laimennut.

 

– Urheilussa ja varikolla on vuosien varrella alkanut yhä enemmän kiinnostaa ihmiset, miten he suoriutuvat ja minkälaisia tarinoita siihen liittyy. Olen sielultani uutismies. Valmistaudun selostuksiin toimittajan työtä tekemällä, eli juttelen ihmisten kanssa, kyselen, utelen, teen juttuja.

 

Meille tv:n katsojille toimittajan työ varikolla näyttäytyykin juuri tällaisena. Oskari tekee kuitenkin paljon muutakin.

 

– Vastaan koko formulaviikonlopun lähetysten sisällöstä. Suunnittelen sisällöt, sovin yhteistyökumppanien kanssa aikatauluja, ja järjestän oikeat ihmiset oikeaan paikkaan oikeana aikana. Seuraavan kisaviikonlopun suunnittelu alkaa jo matkalla edellisestä kohteesta kotiin. Yhdessä F1-tiimin kanssa suunnittelemme myös omat matkareittimme, sillä tiedämme itse parhaiten, missä työn kannalta on paras asua, mitkä ovat parhaat reitit ja niin edelleen. Näin saan juuri sitä mitä tarvitsen. Australiaankin pääsen nykyään 24 tunnissa matkatoimiston buukkaaman 36 tunnin sijaan. Päivät varikolla voivat venyä jopa 14-tuntisiksi, mutta tämä on elämäntapa-ammatti.

 

Perhe ja kirjailijan työ tasapainottavat elämää

 

Oskari pyörittää omaa yritystä ja tekee töitä alihankintana MTV:lle. Tämä mahdollistaa hänelle myös muita projekteja.

 

– Olen fressimpi ja parempi tekemisessäni, kun saan välillä tehdä muutakin kuin formuloita. Nyt minulla on kirjaprojekti meneillään, ja muuta ei tässä kohtaa ehdi. Kun ei kirjoita, se on silti mielessä, välillä yölläkin.

 

Työssä kuin työssä on myös varjopuolensa. Epäsäännöllisten työaikojen lisäksi matkustaminen on raskasta, yöunet voivat olla lyhyitä, ja aikaerot rasittavat kehoa ja mieltä. Julkinen työ poikii myös lukuisia katsojapalautteita ja kommentteja selostajan tyylistä ja persoonasta lähtien. Silti Oskari ei näistä asioista valita.

 

– Työni ainoa todellinen varjopuoli on, että joudun olemaan niin paljon pois kotoa. Silloin kun olen kotona, pyrinkin olemaan läsnä ja mahdollisimman paljon paikalla. Ison osan duunista teen kotitoimistosta käsin. Mitä katsojapalautteisiin tulee, lakkasin lukemasta niitä kun siirryin televisioon vuonna 2004.

 

Oskari ottaa kuitenkin mielellään vastaan rakentavaa palautetta. Twitter on osoittautunut parhaaksi kanavaksi kerätä asiallista palautetta ja käydä aitoa keskustelua ihmisten kanssa.

 

– Näen lähetysten hashtagien alta mitä ihmiset ovat mieltä. Joka selostajalla on esimerkiksi joku maneeri tai toistaa jotain tiettyä sanaa. Jos esimerkiksi 50 ihmistä sanoo samansuuntaista asiaa, siitä voi ottaa opiksi, Oskari kiittää katsojia tarkkaavaisuudesta.

 

– Palaute ja kritiikki ovat loistavia asioita, mutta en halua antaa epärelevanttien kommenttien päästä pääni sisään. Suorassa lähetyksessä minkään ei saa antaa rajoittaa tai häiritä, tai oma tekeminen jäätyy.  Ainoa tapa jolla osaan tehdä tätä työtä on oman persoonani kautta ja hyväksyä se, että se ei kaikkia miellytä, Oskari pohtii.

 

Jokin aika sitten ajettiin tämän kauden viimeinen formulakisa, ja varikon tapahtumat jäävät hetkeksi taka-alalle. Keväällä, maaliskuussa, julkaistaan Oskarin tuorein kirja, joka kertoo entisestä lähetystyöntekijästä ja lääkäristä, Aki Hintsasta, jonka tie vei Etiopian köyhyydestä formulavarikon yltäkylläisyyteen. Hänen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin malliaan noudattavat myös useat formulavarikon valmentajat.

 

– Kirjassani on mukana myös muutamia kuljettajia Räikkösestä Vetteliin, Oskari summaa.

 

Parhaat asiat vain tulevat vastaan

 

Taival formulavarikolla ei mitä todennäköisimmin jatku ikuisesti. Sopimuksesta neuvotellaan vuosittain, mutta se sopii Oskarille paremmin kuin hyvin.

 

– En osaa suunnitella monen vuoden päähän eteenpäin. Intuitiolla olen tähän saakka mennyt ja olen ajatellut jatkaa samalla linjalla. En osaa tietoisesti hakeutua minnekään, vaan parhaat asiat ovat vain tulleet vastaan. Juuri nyt olen unelmaduunissani, Oskari kertoo, ja kannustaa toimittajan työstä haaveilevia rohkeasti kohti unelmiaan.

 

– Tällekin alalle on vaikea nykyään päästä sisälle, mutta hyville tekijöille on varmasti tilausta. Jos kokee alan omakseen, ja vaikka työmarkkinatilanne on vaikea, kannattaa sisäistä ääntä seurata eikä unohtaa tätä juttua. Jos aito palo löytyy, niin sitä kohti.