Vastuullinen kesäduuni-kampanja ja Monster keräävät #kesäduunimuisto-hashtagilla kuvia mukavista kesätyökokemuksista. Monsterin väen kesätyöajoista on jo sen verran pitkään, että kuvia emme tähän kilpailuun onnistuneet löytämään, mutta päätimme kuitenkin kantaa kortemme kekoon jakamalla muutaman työntekijämme kesäduunimuistoja sanallisessa muodossa.

Raita, asiakaspalvelumme tiiminvetäjä on viettänyt suloista nuoruuden kesää ja ollut samalla ystävänsä kanssa pesulassa töissä.

”Onnen hetki koitti, kun minä ja paras ystäväni pääsimme 16 -vuotiaana samaan kesätyöpaikkaan pesulaan. Työkaverit koostuivat pääosin keski-ikää lähestyvistä naisista. Tällaiset pikkutytöt olivat helppo saalis ja voitte arvata, että päitä ei hirveästi silitelty. Joukon matriarkka ilmoitti heti alkuun kohteliaasti, että jalkani ovat rumat ja ne tulevat näyttämään vanhana samalta kuin hänen. Tehtävät pesulassa vaihtelivat sairaalasukkien mankeloimisesta haastavampiin silitystehtäviin. Silittämään päästiin vasta silloin, kun olit osoittanut olevasi sen arvoinen. Pääsin silittämään ja olin siinä huono. Oma suosikkini oli pyyhkeiden viikkaus, sillä siihen käytettiin konetta ja sieltä tuli niin ihanan suoria ja siistejä pinoja ulos.

Kesätöiden lomassa elimme samalla villiäkin villimpää nuoruuden kesää. Menojalkaa vipatti ja aikaiset aamut eivät tuntuneet missään. Tai niin me luulimme. Erään aamuun asti jatkuneen yön jälkeen, kun astuimme työpaikan ovesta sisään kello 6, oli tiedossa, että edessä olisi pitkä tie ennen kuin kello löisi kaksi. Kaikki alkoi viattomasti ääniharhoilla. Salissa oli kova melu ja jotenkin tämän kolina ja humina muovautui ääneksi, joka huusi koko ajan meidän nimiämme. Yhdessä vaiheessa nukahdin seisaalleen jättiläismankelin toiseen päähän ja aiheutin tukkeen mankeliin. Kesken päivän ystäväni kertoi nähneensä poikaystävänsä kurkistavan ilmastointiputkesta ja kiipeilemässä katossa.

Tietysti tämä oli juuri se päivä, kun pääsin silityslaitteelle. Kuka ikinä päätöksen tekikään, tulisi katumaan sitä hyvin pian. Virhe huomattiin nopeasti, ja muutaman palaneen vaatteen jälkeen ja sain siirron pyyhekoneelle. Valitettavasti keskittymiskykyni oli hyvin heikko ääniharhojen ja hetkittäisten pystytorkkujen välissä ja sain pyyhekoneen jumiin. Se meni niin jumiin, että paikalle tilattiin korjaaja. Se oli sen pyyhkeen viimeinen reissu. Jostain kumman syystä päivästä ei seurannut puhuttelua, ja työt jatkuivat normaalisti kesän loppuun. ”

Tuotepäällikkömme Janne puolestaan on huhkinut kesäkuumalla kalavaraston viileydessä.

”Olin aikanaan töissä kalavarastossa. Työpaikan sijainti oli mainio ja sinne pyöräili noin viidessä minuutissa. Työt alkoivat aikaisin aamulla ja loppuivat sitten kun työt oli tehty. Joskus saatoimme päästä jo ennen 12 töistä ja saada silti täyden päivän palkan. Se näkyi jokaisen työntekijän motivaatiossa. Työt tehtiin tehokkaasti eikä varastolla paljon ”löysäilijöitä” ollut.

Vaikka kesä oli kuumimmillaan oli mukava aina joka aamu tulla kylmään tilaan ja tehdä siellä fyysistä ja liukuhihnamaista hommaa. Se ei haitannut ollenkaan. Joskus saattoi joku savustettu kalalaatikko hajota ja koska eihän sitä enää voi kauppaan lähettää, kävi jokainen siitä hieman ottamassa välipalaa.”

Sosiaalisen median ja sisältöjen parissa Monsterilla touhuava Katri luuli valitsevansa unelmaduunin torimyyjänä – aikaiset työvuorot, pitkät illat ystävien kanssa. Miten kävikään?

”Ensimmäinen kesätyöni oli 16-vuotiaana torimyyjänä. Homma kuulosti hyvältä – työt hoidettaisiin aamutuimaan, joten jo puolen päivän jälkeen työpäivä olisi paketissa jakoko loppupäivä aikaa tavata ystäviä. Kello viiden aamuherätykset alkoivat kuitenkin painaa nopeasti 16-vuotiasta itseäni ja nukkumaan oli pakko päästä alkuillasta, jotta seuraavasta päivästä selvisi hereillä – se niistä ikimuistoisista kesäöistä, tuskailin. Kesätyökokemukseni kruunasi paahtava aurinko koko kesän, josta en päässyt nauttimaan, koska vietin päivät pitkähihaisessa – satoi tai paistoi. Tuoreiden kesäsipulien varret saivat käsivarsiini palovammoja muistuttavan reaktion, joten en saanut edes hankittua sitä kultaista rusketusta, josta olin ulkotöissä unelmoinut. Seuraavana kesänä ei tieni vienyt torille – sen sijaan aloitin iltatöissä, sisällä.”

Työnhakijapalveluistamme vastaava Mirva tienasi jo yläasteikäisenä ensimmäisiä kesäduunirahojaan raksalla aputyttönä.

”Kesä kului lautoja ja työkaluja kanniskellen, nauloja peruskorjattavan rakennuksen lattiasta kiskoen, sokkeleita putsaten, valmiita tiloja siivoten, ja sirkkelillä listoja ja muuta puutavaraa pätkien. Näin jälkikäteen ajatellen ei tainnut olla suojavarustus ja muut työturvallisuusasiat ihan kohdallaan, puhumattakaan siitä, olisinko saanut edes koskea koko sirkkeliin. Tuntipalkka oli kuitenkin hyvä, ja kaappia koristi syksyllä koulun alkaessa kasa kesäduunirahoilla hankittuja vaatteita – päällimmäisenä ihka-aidot Levis 501-farkut. Bonuksena tallella olevat sormet!”

Jos oma kesäduuni on vielä löytymättä, voit löytää vielä joitakin avoimia paikkoja ja vaihtoehtoja Monsterin sivuilta. Kilpailusta voit lukea lisää täällä.

Tarinat tarjosi Monster.fi:n henkilökunta