Marraskuun lopulla vietettiin järjestyksessään kolmatta Monster Klubia Alma-talolla Helsingissä, teemana kutsumustyö.  Tällä kertaa lähes 80 hengen joukko työnhakijoita oli tullut paikalle verkostoitumaan ja kuuntelemaan mielenkiintoista asiaa työnhausta. Vieraina tällä klubilla olivat Sanna Laakkio Argentalta, sekä Villiam Virkkunen Filosofian Akatemialta. Tilaisuuden alussa juotiin kahvit ja tavattiin työnantajia Suomen Henkilöstötalolta, AGAlta sekä Argentalta.

 

Sanna Laakkio jakoi kuulijoille mielenkiintoisen tarinansa. Sannan ura on alkanut porrassiivoojana, ja monen mutkan kautta hän on päätynyt vaativien liiketoiminnan kehittämistehtävien pariin. Sanna ei ole koskaan viihtynyt koulussa, ja lukiokin jäi kesken penkkareiden alla. Ammatinvalintatestit kertoivat hänelle sopivimmiksi ammateiksi papin, opettajan ja poliitikon. Muutaman vuoden työrupeaman jälkeen Sanna suoritti iltalukion, jotta hatarat tulevaisuuden suunnitelmat eivät jäisi koulutuksen puutteesta kiinni. Hän päätyi opiskelemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun, ja opintoihin liittyvän harjoittelun kautta hän pääsi kiinni ensimmäisiin kehitysprojekteihinsa: pilotoimaan myynnillistä asiakaspalvelua ja suunnittelemaan, miten ihmiset voisivat hoitaa lehtitilauksiin liittyviä asioita netin kautta. Sanna sai samalla ensimmäisen vakituisen työn asiakaspalvelusta media-alalla. Media-ala vei mukanaan, ja Sanna päätyi aktiivisuutensa ja uteliaisuutensa myötä mukaan useisiin kehitysprojekteihin.

 

– Kannattaa olla aistit auki koko ajan, ja antaa panoksensa ja sydämensä koko yritykselle, ei vain omaan toimenkuvaansa, kehottaa Sanna.

 

– Suosittelen myös kaikille elämän välitilinpäätöksiä. Miettii kerran, pari vuodessa mitä on tullut tehtyä ja arvioida asioita: mitä olen oppinut, mitä olen vienyt työyhteisöön ja mitä olen saanut sieltä. Itse en ole koskaan tavoitellut mitään tiettyä uraa, enkä ajatellut, että jonain päivänä haluan olla jotain suurta. Haluan tehdä jotain tuottavaa ja kokonaisvaltaisesti kehittävää, ja että ihmisillä on hyvä olla ja että annan osaamiseni vilpittömästi yrityksen hyväksi. Kyynärpäitä ei tarvitse kun sydän on mukana tekemisessä, Sanna kertoo vielä omista valinnoistaan.

 

Sanna kokee, että merkityksellisyys elämään löytyy myös muualta kuin töistä.

 

– Ihmisillä on selvästi tässä ajassa vimma tehdä jotain merkityksellistä. Minun ei tarvitse työllä saada merkityksellisyyttä, vaan mun merkityksellisyys on kotona lasten luona ja arjen pienissä asioissa. Työn odotetaan kuitenkin täyttävän hirveän suuri aukko elämässä. Ajattelen, että elämässä on neljä jalkaa: perhe, työ, harrastukset ja ystävät. Jos yksi jalka ontuu, muut kannattelee, siksi työlle ei saa antaa henkisesti liian suurta painoarvoa vaikka se tärkeää onkin. Tämän ajatusmallin olen saanut jo äidinmaidossa. Eikö voisi vain nauttia siitä että on töitä, ja hakea ilo siitä mitä kulloinkin tekee, oli se sitten töissä tai siviilissä. Itselleni esimerkiksi porrassiivoojan duuni oli silloin parasta mitä tiesin, Sanna pohtii.

 

Omia ajatuksiaan omasta osaamisesta ja vahvuuksista voi Sannan mukaan selkiyttää kyselykierroksella.

 

– Kyselkää kavereilta, tuttavilta, lapsilta ja entisiltä työkavereilta missä olen hyvä ja millainen olen, kirjoittakaa ylös onnistumisianne, ja miettikää, mitä niiden pohjalta voi löytää.

 

Sanna kehottaa olemaan rohkea, kun miettii miten erottautua muista työnhakijoista.

 

– Ottakaa videohaastattelut rennosti, se ei ole vakuuttamispaikka, vaan oman persoonan esille tuomispaikka.  Tehkää myös aina hakukohtainen CV ja laittakaa saavutetut tulokset mukaan. Älkää toistako hakemuksessa CV:n asioita, vaan kertokaa, millaisen tekijän yritys teistä saa ja millä tavalla osaaminen tukee yrityksen arvoja ja strategiaa, Sanna vielä ohjeistaa hakuasiakirjojen kanssa painiskelevia.

 

Toisena puheenvuorona klubilla kuultiin ajatuksia kutsumustyöstä ja sen löytämisestä. Konkreettisia vinkkejä ja ajatuksia herätteleviä pohdintoja aiheesta oli jakamassa Villiam Virkkunen Filosofian Akatemialta. Alkuun hän kehotti jokaista miettimään, mikä työssä on tärkeintä. Samat teemat nousivat esille lähes kaikilla: saa tehdä jotakin mielekästä ja merkityksellistä, tuntea oma perustehtävä yrityksessä, pääsee käyttämään taitojaan ja osaamistaan, tunne siitä, että voi antaa työyhteisöön jotakin, ja onnistumisen kokemukset.

 

– Kutsumustyön lähtökohta on sisäinen motivaatio; tehdään asioita tekemisen vuoksi, ei pelkän palkan vuoksi. Myös tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ihminen tekee töitä sisäisen motivaation vuoksi, on vaihtuvuus pienempää ja burnouteja esiintyy vähemmän, kertoo Villiam kutsumustyön positiivisista vaikutuksista.

 

Villiamin mukaan sellaisten asioiden tekeminen joista emme nauti, on haaskausta.

 

– On tärkeää, että nautimme tekemästämme työstä, koska se on niin iso osa elämää. Puolet hereilläoloajastamme on työtä. Ei kannatakaan keskittyä siihen, miksi emme voi hakea jotain työtä, vaan miksi minä olisin juuri tässä hyvä, Villiam rohkaisee epäröiviä työnhakijoita tarttumaan rohkeasti uudenlaisiin mahdollisuuksiin.

 

Omaa ajatteluaan voi johdatella laatimalla vaikkapa tutustumalla luonteenvahvuuksiinsa testin avulla tai laatimalla kutsumuskartan.

 

– Kokoa lista kaikesta siitä mistä nautit, vapauta itsesi ajattelun kahleista ja mieti kaikkea mistä pidät, ei vain työn kautta, vaan yleensä elämässä. Sen jälkeen mieti, millä tavalla voit alkaa lisätä näitä asioita omassa elämässäsi, millä tahansa elämänalueella. Onnellisuutesi lisääntyy takuuvarmasti, Villiam kehottaa.

 

Toinen hyvä tapa tehostaa työnhakuaan on rakentaa siilo. Tämä tarkoittaa kiinnostavien yritysten etsimistä ja niiden arvottamista tärkeysjärjestykseen.

 

– Tee lista sinua kiinnostavista yrityksistä, mieti miksi haluaisit olla juuri siellä töissä, ja numeroi sen jälkeen yritykset siten, että kolmosen saavat kaikkein kiinnostavimmat, ja ykkösen vähiten kiinnostavat, neuvoo Villiam, ja sanoo työnhaun olevan parhaimmillaan systemaattista, projektimaista työskentelyä kohti tavoitetta.

 

– Kannattaa rakentaa kontaktointilista näihin kiinnostaviin yrityksiin, selvitä henkilöt keneen kannattaa olla yhteydessä, mieti mitä aiot sanoa, ja tee muistiinpanoja puheluista.

 

Itselleen saa antaa myös luvan epäonnistua.  Kun tekee joka päivä yhden sellaisen asian joka pelottaa, ja on tehnyt sen tarpeeksi monta kertaa, siinä tulee lopulta hyväksi. Villiam kehottaa vielä kaikkia ajattelemaan positiivisesti niiden rajojen sisällä jotka meillä on.

 

– Tee parhaasi olemassa olevien rajoitusten sisällä, ja muista, että mikä yhdelle on raatamista, on toiselle kutsumustyö, Villiam summaa.

 

Näin tilaisuudessa mukana olleet kommentoivat palautteessa:

 

– Tilaisuus oli minulle positiivinen yllätys. Sain irti paljon enemmän kuin osasin odottaa.

 

– Kiitos että järjestätte näitä tapaamisia. Ne ovat kaikki olleet kiinnostavia ja aina jotain jokaiselle sanoisin. Mikäli on työtön tai alan vaihtaja ja yrittää löytää itseään, niin saa jotain vinkkejä. Et itsestään on sitten loput kiinni.”

 

Seuraavaa klubia vietetään tammikuun lopulla ja klubi on suunnattu myynnin tehtävistä kiinnostuneille työnhakijoille. Tiedotamme klubista some-kanavissamme sekä osoitteessa www.monsterklubi.fi.

 
Mirva Puranen