Työ on tällä hetkellä suuressa murroksessa. Työnkuvat uudistuvat, digitalisaatio muuttaa nopealla tahdilla tapaamme tehdä työtä. Monella siintää mielessä uusi työ, tai työnkuva. Moni on väistämättä muutoksen edessä, mutta yhä useampi on myös valmis hyppäämään uudelle toimialalle omasta halustaan. Vaihtelu kun virkistää ja uuden oppiminen koetaan loistavaksi tavaksi kehittyä työelämässä.

Uuden työn hakemisen koukerot

Uuden työn hakeminen on kuitenkin useimmiten valtava prosessi, joka vaatii hakijalta paljon ponnisteluja. Pitää päivittää cv, kirjoittaa hakemus, löytää hyvä näkökulma omasta osaamisesta kertomiseen, odottaa vastauksia ja aloittaa seuraavan stepin jännittely.

Eri yritysten rekrytointijärjestelmät vaativat hakijalta pitkää pinnaa ja järjestelmällisyyttä, jotta kaikki vaaditut kentät on täytetty huolellisesti, oma osaaminen on tuotu parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja itsestä luotu kuva on rehellinen ja koheesi haettuun tehtävään. Sitten vielä jännitellään, tallentuiko kirjoitettu teksti järjestelmään, onnistuiko cv:n lisääminen ja hakemuksen lähetys ilman ongelmia. Huokaista voi vasta sitten, kun sähköpostiin kilahtaa kuittausviesti työmahdollisuuden tarjoajalta. Kaikesta tästä valmistautumisesta huolimatta, on aina olemassa se kirpaiseva mahdollisuus, että joku toinen vie paikan omasta osaamisesta ja halusta huolimatta.

Onko aikaisemmalla näytöllä väliä?

Istuin viime keväänä kahvilassa ystäväni kanssa, joka sillä hetkellä etsi aktiivisesti uutta alkua työelämässä. Hän oli kirjoitellut useita työhakemuksia, mutta yksikään niistä ei ollut johtanut haastattelua pidemmälle.

Hänen toiveissaan oli vaihtaa toimialaa ja työllistyä täysin uudenlaiseen työhön. Hänellä ei ollut toimialasta kokemusta, mutta intoa työllistyä sitäkin enemmän. Koulutus liippasi läheltä, mutta kuten engelsmanni sanoisi tähän; close but no cigar. Työhaastattelussa häneltä oli kysytty, miksi hän halusi vaihtaa alaa ja miten hän sitä sitten työssään kehittäisi. Ystävällä oli ollut vastauksena vain intoa, yritystä ja uskoa itseensä.

Näyttöjä ei ollut, joten työpaikkaakaan ei herunut. Työnantajat olivat ilmoittaneet, että innolla ei vielä pitkälle pötkitä, vaikka toki sekin on tärkeä ominaisuus tämän päivän työelämässä. Halu oppia sinänsä katsottiin hyväksi ominaisuudeksi, mutta haluttua työpaikkaa sillä ei saanut.

Jos näytöt puuttuvat, on rekrytoijan vaikea nähdä konkreettisesti hakijan osaamista. Kun kurotellaan halujen ja ideoiden välimaastossa ei kenellekään voi käydä selväksi, mihin ihminen on kykenevä ja millaista arvoa hän yritykselle tulisi tuottamaan. Rekrytoinnissa on aina kyse isosta investoinnista, joten kovin isoa harha-askelta ei yrityksellä ole varaa tehdä. Moni osaaja olisi kuitenkin halukas haastamaan itsensä ja kokeilemaan uutta toimialaa, tai ainakin vaihtamaan tulokulmaa. Mitä sitten voi tehdä, jos uusi työ kutkuttaa?

Alku aina hankala

Digitalisti Ville Tolvanen kertoo oman polkunsa rakentamisesta loistavasti. Vuonna 2011 alkanut pohdinta, mikä minusta tulee isona, johti päätökseen perustaa Digitalist-verkosto ja tulla digitalisaation sanansaattajaksi ja asiantuntijaksi. Polku ei ollut helppo. Ensimmäiset 100 blogipostausta eivät aiheuttaneet juurikaan resonointia ihmisissä, mutta pikkuhiljaa Villen tavoittelema digitalistin viitta on alkanut pysyä harteilla ja osaaminen sekä intohimo ovat tulleet yhä tutummiksi digitalisaatiosta kiinnostuneille ihmisille ja yrityksille.

Tolvanen on onnistunut luomaan itselleen henkilöbrändin, joka pulpahtaa mieleen, kun halutaan mielipiteitä ja näkemyksiä. Kaikkia Tolvasen tyyli ei innosta edelleenkään. Kuraa lentelee päälle vieläkin, mutta umpihangen raivaaminen herättää aina tunteita ja hyvin hän näyttää elantonsa digitalisaation sanansaattajana hankkivan. Eli mikäs siinä, koeta tehdä perässä.

Mitä sinä voit sitten tehdä, jos uusi ura on mielessä, oppiva luonne taskussa, mutta näytöt puuttuvat?

Listasin kuusi vinkkiä osaamisesi esilletuontiin:

Eli aloita jostain ja kehity haluamasi alan ammattilaiseksi. Uusi alku on aina kiehtova ja voimaannuttava kokemus. Niitä pitää mielestäni jokaisen päästä kokemaan yhä useammin. Tsemppiä kaikille niitä janoaville. Sitten ei muuta kuin hihat heilumaan ja aloittamaan. Ennen kaikkea luota, että hyvä siitä tulee.

 

Artikkelin kirjoittaja Heidi Luck on uuden digitaalisen rekrytointipalvelu PIIKin brändiarkkitehti, joka syttyy uusista aluista ja niiden mahdollistamisesta sekä yrityksille, että osaajille.

PIIKissä asiantuntijatyön osaajat ja työnantajat voivat anonyymisti ja reaaliaikaisesti kohdata toisensa. Palvelu yhdistää kummankin profiilin perusteella osaamisen, persoonan ja toiveet, sekä ehdottaa parhaat mätsit molemmille, etsitpä sitten itsellesi uutta työmahdollisuutta tai huippuosaajaa.