”Minähän se tiedän miten tällaisten nuorten kanssa ollaan”

– Aattelin, että minusta tulee nuoriso-ohjaaja, sanoi yhdeksäsluokkalainen Nina Valkonen opon tiedustellessa ajatuksia jatko-opiskeluista.

Opo nosteli kulmiaan, mutta päättäväinen Nina ei siitä hätkähtänyt.

– Tiesin jo silloin, että haluan työskennellä nuorten parissa. Oma teini-ikäni oli rajojen hakemista ja pakenin usein luontoon ja eläinten pariin lievittämään pahinta angstiani. Sanoin opolle, että minähän se tiedän miten tällaisten nuorten kanssa ollaan, Nina muistelee ammatinvalintansa alkutaivalta.

Ysiluokkalaisen nuoren ajatus omasta kutsumuksesta osui oikeaan.

– Minulle tämä on ollut selkeä valinta. Opiskelun ja lisäkoulutusten myötä oma suunta alalla on selkiytynyt, ja olen päässyt tekemään juuri niitä asioita joita olen halunnutkin, Nina kertoo.

”Eläimen läsnäolo paransi omaa oloani”

Haastattelun aikana lattialla Ninan jaloissa hääräilee innokkaana ja uteliaana staffordshirenbullterrieri Hilma. Se on ollut Ninan mukana töissä pennusta saakka.

– Muistan, miten eläimen läsnäolo paransi omaa oloani kun olin nuori ja mietin, että voisinpa tarjota sitä samaa ammattini myötä myös muille. Lopulta löysin koulutuksia aiheesta, ja haaveistani alkoi tulla totta, Nina hymyilee.

Ensimmäisen kosketuksena työelämään Hilma sai Mikkelissä nuorisotalolla, jossa se pentuna sai olla rapsuteltavana.

– On niiden nuorten ansiota, että Hilmasta on tullut näin luottavainen ja avoin. Työkoiran tulee olla luonteeltaan myös sosiaalinen ja rohkea, ja ilokseni Hilmasta kasvoi juuri sellainen.

Hilma on ollut Ninan mukana kouluttautumassa Kasvatus-ja kuntoutuskoiraksi, mutta se on vielä virallisesti oppilas. Hilma on kuitenkin ehtinyt jo läsnäolollaan helpottaa monien nuorten oloa ja sen avulla on opeteltu tunteista ja vaikeista tilanteista puhumista.

– Näissä tilanteissa nuorelta on aina kysytty, haluaako hän Hilman mukaan ja jos nuori näin toivoo, on Hilma otettu mukaan tapaamiseen. Hilma istuu nuoren vieressä ja rapsuttelun lomassa on mukavampi jutella, välillä vaikeistakin asioista. Hilma on ollut mukana myös mm. pienryhmissä joissa on porukalla opeteltu esimerkiksi arjen taitoja ja tunteiden ymmärrystä Hilmasta heränneiden keskustelun ja havaintojen kautta.

Koiralle työ on raskasta, ja sen työaika onkin tyypillisesti vain muutamia tunteja viikossa.

– Koira tuntee hyvin voimakkaasti ja se tarvitsee aikaa palautua. Minun tehtäväni ohjaajana on varmistaa, että koiralla on hyvä olla ja että se haluaa työskennellä. Huonot kokemukset saattavat johtaa siihen, ettei se enää halua työskennellä lainkaan, Nina kertoo.

”Ammatissani ei saa olla pipo kireällä”

Ninalla on vakituinen pesti Mikkelissä etsivän nuorisotyön parissa, mutta hän on tällä hetkellä virkavapaalla ja työskentelee Aseman Lapset ry:n pyörillä liikkuvassa nuorisokahvilassa, Walkers-bussissa.

Bussi pysähtyy muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan sellaiselle alueelle, jonne on todettu tarvittavan lisäresursseja nuorten parissa. Työtä tehdään yhdessä alueen muiden toimijoiden, kuten esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden, kirjaston, järjestyksenvalvonnan, poliisin ja seurakunnan kanssa.

Bussissa Hilma on ollut mukana harvakseltaan, sillä se tarvitsee mukana ollessaan Ninan täyden huomion ja bussi-iltojen kulkua ja vauhdikkuutta on vaikea arvioida ennalta. Pohdinnassa on ollut millä tavoin Hilma voisi työssä mukana olla ja aika näyttää, miten asia etenee.

– Hilma on kuitenkin aina niin innoissaan työstään, että toivon hänen pääsevän ilostuttamaan ihmisiä joko sitten minun työkentälläni tai vapaa-ajalla vaikka vierailuilla vanhusten parissa.

Nuorten parissa työskentely vaatii tekijältään kasan huumorintajua, jämptiyttä ja silmäkulman pilkettä.

– On tärkeää olla helposti lähestyttävä ja tulla toimeen erilaisissa työympäristöissä. Tässä ammatissa tarvitaan myös joustavuutta, ennakkoluulottomuutta ja idearikkautta luovia sellaisissakin tilanteissa, jotka eivät suju ensimmäisen suunnitelman mukaisesti. Myös oma elämä tulee olla balanssissa ja pipo löysällä, Nina naurahtaa.

”Teemme yhdessä töitä, ja yhdessä myös lataudumme”

Ninan työajat ovat melko epäsäännöllisiä ja välillä työssä kohdataan rankempiakin asioita ja kuullaan nuorten huolia.

– Kohtaamisista saa valtavasti voimia työhön, ja on tärkeää saada olla nuorelle välittävä aikuinen. Täytämme joka illan päätteeksi raportin, jossa on myös henkilökunnan fiilikset ja vaikka päivä olisi miten raskas, fiilikset on lähes aina erittäin hyvät ja meillä on jengi hymyssä suin.

Työiltaan lähdettäessä tarvitaan joustavuutta.

– Jos näyttää siltä, että ilta venyy, on meillä usein valmius jäädä jatkamaan iltaa ja saatamme tulla vasta yömyöhään takaisin. Tällaiseen ammattiin mennessä pitää tiedostaa, että työpäivä ja viikko voivat elää.

Palautumisessa auttavat hyvä ote omaan ajatusmaailmaan sekä tietysti Hilma.

– Tässä työssä on hyvä tottua siihen, että työasiat jäävät töihin ja vapaa-ajalla osataan irtaantua töistä ja ladata omia akkuja. Lähdemme yleensä työpäivän jälkeen Hilman kanssa ulos luontoon rauhoittumaan. Teemme välillä yhdessä töitä, ja yhdessä myös lataudumme, Nina kertoo Hilman natustellessa lattialla puruluutaan vailla vastalauseita.

”Kyllä tämä on minulle kutsumustyö”

Nina on ollut onnekas, sillä hänen työnantajansa ovat suhtautuneet eläimen kanssa työskentelyyn avoimin mielin.

– Jos tällaista työtä haluaa tehdä, on hyvä hyödyntää kursseja ja koulutuksia joita suomessakin järjestetään jo useammalta taholta.  Tällöin on näyttöä siitä, että tämä on ihan oikeaa, perusteltua tekemistä jolla on tavoitteet ja jolla voi saada vaikuttavia tuloksia ja lisätyökaluja työhönsä.  Suomessa tällainen työskentely ei vielä ole kovin tuttua, mutta pikkuhiljaa eläinavusteisuus eri ammateissa tekee tuloaan tännekin, Nina tietää kertoa.

Ihmisten kanssa tehtävä työ on jatkuvaa antamista ja vastaanottamista. Nina kertoo oppineensa matkan varrella paljon.

– Nuoret opettavat minulle jatkuvasti itsestäni uusia puolia, ja mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin koen pystyväni olemaan heille turvallinen aikuinen ja oikealla tavalla läsnä erilaisissa tilanteissa. Minun on myös täytynyt oppia olemaan armollinen itselleni – koko maailmaa en voi pelastaa, mutta pienistä asioista voin olla kiitollinen.

Ninan tulevaisuudensuunnitelmat ovat kirkkaat, joskin reittejä on monia.

– Tiedän, että haluan jatkossakin työskennellä nuorten kanssa. Kyllä tämä on minulle kutsumustyö. On mahtavaa, että saan tällä hetkellä tehdä työtä Aseman Lapsilla ja oppia uutta ja kehittää itseäni. Tulevaisuuden haaveena on joskus päästä tekemään töitä enemmänkin kuntouttavan työn parissa missä keskeisinä asioina voisin tarjota tunnekasvatusta, arjenhallinnan harjoittamista ja omien voimavarojen etsimistä ja vahvistamista eläinavusteisen työn kautta. Koirien ja hevosten keskellä olen itsekin kasvanut ja saanut valtavasti voimavaroja, oppinut tärkeitä asioita ja kokenut hyväksyntää näiltä karvakavereilta. Näitä kokemuksia toivon pääseväni jakamaan tulevaisuudessa työssäni nuorten parissa.

Haastattelun aikana Hilma on puruluun lisäksi ennättänyt tehdä hiukan tuttavuutta myös lattialla lepäilevien johtojen kanssa. Se katselee emäntäänsä uteliain mielin, selvästi jo valmiina lähtemään.

– Hilman kanssa olen saanut kokea huikeita hetkiä. Se on aito, kiinnostunut ja välittää. Aika paljon meillä voisi olla koirilta ja eläimiltä ylipäätään opittavaa. Jos ihmisetkin olisivat enimmäkseen tuollaisia, olisimme aika hyviä toisillemme, Nina miettii.

Mirva Puranen
Monster