Maria Timonen, 27, työskenteli teknologia-alan start upissa markkinointitehtävissä, kunnes konkurssi vei työpaikan alta. Kokemus opetti, että mikään ei ole varmaa, eikä kaikki ole aina omissa käsissä.

Maria Timonen työskentelee tällä hetkellä Mainostajien Liitossa markkinoinnin ja koulutusten suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Mainonta on kiinnostanut häntä lapsesta saakka.

– Äiti on kertonut, että tykkäsin mainoksista jo vauvasta saakka. Mainoskatkon ajaksi keskeytin jopa syömisen nähdäkseni kaikki mainokset, Maria nauraa.

Myöhemmin Maria halusi pelastaa koko mainosalan – hänen mielestään suomalaiset TV-mainokset olivat huonoja ja hän uskoi pystyvänsä tekemään parempia.

– TV-mainonta on kehittynyt niistä ajoista valtavasti, mutta se oli ensimmäinen sysäys kohti opintoja markkinoinnin tradenomiksi. Opintojen aikana selvisi aika pian, että mainonta ja markkinointi ovat paljon suurempi kokonaisuus, eikä kyse ole pelkästään TV:ssä pyörivistä mainoksista. Huomasin, että mahdollisuuksia alan sisällä on valtava määrä ja koin olleeni onnekas alavalinnan suhteen, Maria tarkentaa.

Työpaikan konkurssi opetti luottamaan tulevaan

Omatoiminen Maria päätyi valmistuttuaan työskentelemään useammassa eri start up -yrityksessä. Start up -maailmassa Mariaa kiehtoi vapaus kehittää asioita ja mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa yrityksen toimintaan heti alusta saakka.

– Asioiden kehittäminen ja niihin itsenäisesti tarttuminen ovat aina olleet minulle luontaisia asioita.

Vuoden 2017 lopulla Maria päätyi työskentelemään teknologia-alan start upissa.

– Tykkäsin työstäni paljon ja pääsin kehittämään osaamistani siellä todella laajasti. Meillä oli kasassa todella ammattitaitoinen tiimin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Vuoden 2018 kesällä Maria aisti, että jotakin on yrityksessä tekeillä.

– Tunsin, että jotain on meneillään, mutta en osannut sanoa, mistä se johtuu. Pari kuukautta myöhemmin meille kerrottiin, että palkkoja ei pystytä maksamaan, ja että koko yrityksen jatko on vaakalaudalla. Se oli aikamoinen shokki.

Seuraavat pari kuukautta olivat epätietoisuuden aikaa, vaikka työskentely jatkuikin entiseen tapaan. Eräänä maanantaiaamuna, kun Maria saapui töihin, ilmoitus konkurssista tuli.

– Se ei tullut itselleni niin yllätyksenä, koska olin ehtinyt jo henkisesti valmistautumaan asiaan ja katselemaan avoimia työpaikkoja.

Sosiaalinen media avuksi työnhakuun

Maria teki työnhaustaan julkisen ja kertoi tilanteestaan sosiaalisen median kanavissaan.

– Suurin osa ihmisistä suhtautui asiaan kannustavasti. Huomasin kuitenkin, että osa ihmisistä ei ollut kiinnostuneita verkostoitumaan kanssani, koska minulla ei juuri sillä hetkellä ollut yritystä takanani, jonka kautta olisi voinut hieroa kauppaa. Osa ihmisistä näytti tuolloin todellisen luonteensa, mutta ehkä hyväkin niin, Maria muistelee.

Seurattuaan muiden työnhakukampanjoita sosiaalisessa mediassa, hän vakuuttui siitä, että videomuotoinen hakemus kiinnittäisi parhaiten työnantajien huomion. Videoprojektin Maria päätti rutistaa purkkiin yhden päivän aikana.

– Heräsin aamulla aikaisin tekemään käsikirjoitusta, jonka jälkeen ryhdyin kuvaamaan. Ottoja kertyi lukuisia. Iltapäivällä klo 18 minulla oli kuin olikin kuvausmateriaalit purkissa, jonka jälkeen ryhdyin editoimaan. Keskiyöllä video oli valmis julkaistavaksi.

Heti seuraavana päivänä Maria julkaisi videon sosiaalisen median kanavissaan. Video poiki hänelle useita haastattelukutsuja. Lopulta Maria päätyi markkinoinnin tehtäviin Mainostajien Liittoon.

– Kävin siellä juttelemassa ja tutustumassa tiimiläisiin. Paikasta tuli heti mukava fiilis ja tunne, että työssä pääsisin tekemään haluamiani asioita ja kehittämään itseäni. Tällä hetkellä työpäiväni koostuvat koulutusten suunnittelemisesta, sekä markkinoinnin kehittämisestä ja toteuttamisesta.

Mikään ei ole itsestäänselvyys

Tällä hetkellä Maria on tyytyväinen nykyisessä työssään. Kokemus aiemman työpaikan konkurssista opetti kuitenkin, ettei mikään ole varmaa.

– Vaikka tekisin kaikkeni työni eteen, mitä vain voi tapahtua. Kaikki ei ole aina itsestä kiinni. En ikinä ole tehnyt työtä oma etuni, vaan yrityksen etu edellä, sillä pitkässä juoksussa koen sen olevan myös minulle hyväksi. Sekään ei silti aina riitä.

Työpaikan menettäminen opetti Marian varautumaan muutoksiin työrintamalla myös taloudellisesti.

– Puskurirahaston merkitys todella konkretisoitui minulle, sillä tuollaisissa tilanteissa voi mennä useita kuukausia ennen kuin tilanne ratkeaa. Tällä kertaa työllistyin nopeasti uudelleen. Voi olla, että jonain päivänä se ei enää käykään niin helposti. Mikään ei ole itsestään selvää.

Tulevaisuuden suhteen Maria pitää ovet avoinna. Johtajan hommia hän on kuitenkin vältellyt, vaikka se tuntuukin hänelle luontaiselta.

– Johtajuus kiinnostaa, mutta siinä pelottaa myös oman vapaa-ajan menettäminen, koska uppoudun työhön niin paljon. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin olla toimitusjohtaja, jos minulla tylsää eikä aika muuten kulu, Maria nauraa.

 

taru tammikallio

Taru Tammikallio

Kirjoittaja on työelämän tabuja ja ilmiöitä esille nostava bloggaaja, podcastaaja, toimittaja ja media-alan yrittäjä. Tarun missiona on parempi työelämä, jossa vaikeistakin asioista uskalletaan puhua suoraan. Yhteydenotot LinkedInin tai Instagramin kautta tai sähköpostilla.