Ulkona pilvetön taivas ja edessä parinkymmenen minuutin liikuntareippailu töihin – kuulostaako paremmalta kuin paikallaan seisova aamuruuhka ja odottelu bussipysäkillä? Olosuhteet eivät aina ole niin otolliset, että pyörän selkään hyppääminen tuntuu hyvältä idealta aamutuimaan. Työmatkaliikunta antaa kuitenkin hyvän mielen, nostaa energiatasoja ja aktiivisuutta sekä auttaa jopa painonhallinnassa.

Miksi vaihtamalla paranee?

Työmatkaliikunnalla on monia hyviä puolia. Pyöräilyllä esimerkiksi säästää aikaa, kun työpäivän päätteeksi ei tarvitse lähteä enää kuntoilemaan. Kaupungissa työskentelevät säästävät myös usein aikaa kulkemalla pyörällä, koska lyhyillä matkoilla se on nopein liikkumisväline. Pyörällä voi kulkea työmatkan oman aikataulunsa mukaan ja välttää ruuhkabussissa istuskelun.

Kevyt liikunnallinen rasitus on myös hyvä tapa saada ajatuksen muualle työpäivän jälkeen. Kotiin polkiessa voi kuunnella musiikkia ja nauttia raittiista ulkoilmasta – näin työpaineet voi olla helpompi jättää työpaikalle.

Työmatkaliikunta näkyy myös hyvinvoinnissa. Journal of Epidemiology & Community Health -lehdessä julkaistu brittitutkimus kertoo, että vaihtamalla työmatkallaan auton kävelyyn, pyöräilyyn tai julkiseen liikennevälineeseen, voi tiputtaa merkittävästi painoa. Aktiivisuuden kasvaminen auttaa painohallinnassa, mutta sillä on myös paljon muita hyvinvointiin liittyviä etuja.

Työntekijöiden työmatkaliikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia työnantajalle. Kun työmatkaliikkujien aktiivisuus lisääntyy ja kunto kohenee, voi se parhaimmassa tapauksessa näkyä työnantajalle sairauspoissaolojen vähentymisenä. Työnantajien kannattaisikin kannustaa työntekijöitään aktiivisuuteen omien mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi tarjoamalla työpaikalla kunnolliset peseytymistilat.

Työmatkan pituus on myös merkittävä asia työtä hakiessa. Monsterin kyselyyn vastanneista työnhakijoista 69 % kertoo työpaikan sijainnin vaikuttavan melkoisesti tai erittäin paljon halukkuuteen hakea paikkaa. Ihanteellisimpaan työmatkaan kuluisi yhteen suuntaan 19 minuuttia (keskiarvo) ja se taitettaisiin mieluiten polkupyörällä sään salliessa.

Työmatkaliikunnassa haasteeksi muodostuvat usein syksyn tullen huononevat kelit. Kynnys lähteä ulos pyöräilemään kuivan ja lämpimän auton sijaan nousee korkeaksi. Myös joidenkin kaupunkien pyörätieverkostot ovat puutteellisia. Kaikille työmatkaliikunta ei valitettavasti ole vaihtoehto, jos kilometrejä kertyy päivittäin monta kymmentä – silloin tärkeimpänä prioriteettina on yleensä löytää tapa, jolla työmatka taittuu mahdollisimman nopeasti.

Jos työmatkaliikunnan aloittaminen tuntuu haastavalta, kannattaa pitää mielessä, ettei sitä tarvitse tehdä joka päivä hyötyjen saavuttamiseksi. Auton vaihtaminen toiseen liikkumisvälineeseen kerran tai pari viikossa on jo parempi vaihtoehto kuin ei työmatkaliikuntaa lainkaan. Positiiviset, pitkäaikaiset muutokset tehdään usein pienin askelin. Kesä on hyvä aika siirtyä työmatkaliikuntaan, kun säät ovat parhaimmillaan.

 

Katri Laakso, Monster