Vapaaehtoistyö on ollut viime aikoina säännöllisesti otsikoissa. Muun muassa Helsingin sanomat on kirjoittanut suomalaisten kasvaneesta auttamisenhalusta (HS 22.12.2014), sekä yritysten pro bonona tekemästä työstä erilaisten hankkeiden hyväksi (HS 2.2.2014). Myös työttömyysturvan näkökulmasta vapaaehtoistyön tekeminen on nykyisin helpompaa, sillä työttömyysturvan menettämistä ei enää tarvitse pelätä kuten aikaisemmin (IL 10.1.2015).

Vapaaehtoistyötä on monenlaista. Aikaansa voi lahjoittaa vaikkapa yksinäiselle vanhukselle tai tukea tarvitsevalle nuorelle, tai ryhtyä suomen kieltä opettelevalle maahanmuuttajalle juttukumppaniksi. Talvisaikaan puhuttavat norppien pesintää helpottavat lumenkeräystalkoot. Ulkomaille halajaville löytyy myös runsain määrin vaihtoehtoja esimerkiksi lasten ja naisten auttamisen tai luonnonsuojelun parista.

Varainkeruuta ja vuoren valloitusta

Oman auttamiskohteensa ulkomailta Kapua-hankkeen parista löysi Orimattilassa asuva markkinoinnin ammattilainen, kunnanvaltuutettu ja kolmen lapsen äiti Saara Paajanen. Hän kapusi Etiopiassa vuorelle tukeakseen kehitysmaiden naisten parempaa tulevaisuutta. Muistona viime lokakuisesta kapuamisesta on edelleen mustat varpaat, nöyrä ja kiitollinen mieli, sekä uusia ystäviä. Etiopiassa Saara pääsi tutustumaan paikalliseen avustustyöhön ja osallistumaan esimerkiksi vammaisten naisten syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan.

– Tällainen kokemus antaa tervettä perspektiiviä asioihin. Kapuan jälkeen tuntuu täysin käsittämättömältä, että kolme tytärtäni voivat kotiovelta lähteä kouluun, jonne on 800 metriä, eikä minun tarvitse pelätä, että matkalla heidät kidnapataan ja myydään naimisiin, tai että kävelymatka olisi vuoristossa 13 kilometriä ja että he ylipäätään voivat mennä kouluun vaikka he ovat tyttöjä. Osaan eri tavalla olla kiitollinen ja onnellinen, Saara kertoo.

Kapuan ajatuksena on, että tavalliset suomalaiset eri-ikäiset ihmiset, eri puolilta Suomea keräävät varoja kehitysyhteistyöhön ja kiipeävät maailman vuorille. Etiopian Kapua oli kuudes kerta. Mukana oli hankkeen alkaessa 17 innokasta kapuajaa. Hankkeessa kerättiin varoja muun muassa Väestöliiton ja Plan Suomen avustuskohteisiin.  Kapua-hankkeeseen haetaan ja valinta tehdään haastatteluiden kautta. Kaikki kulut maksetaan itse, ja kukin osallistuja huolehtii oman keräystavoitteensa täyttymisestä. Saaran 5500 euron tavoite täyttyi ja hiukan ylittyikin.

– Ne kenellä on vähiten, antoivat eniten. Opiskelevat ja työttömät ystäväni lahjoittivat rahan lisäksi aikaansa. Yksi kokkasi kanssani ravintolapäivänä, toinen järjesteli tuoleja lastenkonsertteja varten. Järjestin myös kaksi lastenkonserttia, joiden esiintyjät Mimmit sekä Mimi ja Kuku, tulivat ilmaiseksi, ilman matkakulukorvauksia esiintymään. Orimattilan kaupunki antoi tilat ilmaiseksi. Molemmat konsertit tuottivat melkein tuhat euroa, ja sillä summalla rakennetaan kehitysmaassa koulu, Saara pohtii.

Saara lähti mukaan juuri tähän hankkeeseen, sillä koki siinä olevan mahdollisuus laittaa itsensä toden teolla likoon ja päästä näkemään paikan päällä avustettavia kohteita. Tässä hankkeessa on myös pienet hallinnolliset kulut, ja suurin osa, jopa lähemmäs 90 % kerätyistä varoista menee suoraan kohteisiin. Saaran työnantajakin suhtautui projektiin alusta asti kannustavasti.

– Otin matkaa varten palkatonta vapaata töistä, ja työnantajani osallistui lahjoittamalla rahaa keräyspottiini. On hieno asia, että he tukivat minua tässä ja olivat mukana myös konkreettisesti.

Auttamisenhalu kumpuaa omasta onnellisuudesta

Saara on ollut monessa mukana jo ennen Kapua-kokemustaan. Hän on kotikuntansa Orimattilan kaupunginvaltuuston jäsen, ja on paikallistasolla mukana monenlaisissa hankkeissa. Opiskeluaikanaan hän auttoi Eteläafrikkalaisessa verkko-oppimishankkeessa, ja vapaa-ajallaan hän tekee markkinointimateriaaleja kotikuntansa Lionseille.

– En aina onnistu priorisoinnissa ja nappaan yöunista lisäaikaa vuorokauteen, mikä on pidemmän päälle aika tyhmää. Työpäivän jälkeen saatan vielä mennä valtuuston kokoukseen josta kotiudun vasta myöhään illalla, Saara pohtii ajankäytön haasteitaan.

Hän kuitenkin innostuu helposti kaikesta uudesta, ja hänet on helppo puhua mukaan uusin projekteihin.

– Eihän tämä kaikki onnistuisi ilman mieheni tukea. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että voisin myös opetella sanomaan joskus ei, niinpä yhdestä asiasta kieltäydyinkin viime vuonna, nauraa Saara.

Hän kokee olevansa erittäin onnellinen ja onnekas ihminen, ja haluaa antaa tästä myös muille.

– Mielestäni se ei ole minulta pois, että yritän tehdä jotain sen eteen, että joku muukin saisi siitä osansa. Vaikka Kapua vei paljon aikaa ja voimavaroja, se myös antoi paljon energiaa ja hyvää itselle. Porukkamme hitsautui tiiviisti yhteen ja koin melko poikkeuksellista ryhmähenkeä muiden kapuajien kanssa. Sain monta uutta ystävää, mikä ei aikuisiällä ole enää niin kovin yleistä, Saara miettii.

Kerran kapuaja, aina kapuaja

Saaran kapuaminen ei jäänyt vuoren valloitukseen, vaan hän jatkaa tulevien hankkeiden parissa konkarikapuajana kertoen omista kokemuksistaan hankkeessa.

– Kannustan uusia kapuajia kertomalla omaa tarinaani. En kohottanut erityisesti kuntoani, en laihduttanut, enkä ollut erityisellä dieetillä ennen matkaa. Kerron heille, että minäkin pääsin perille, kyllä tekin pääsette. Mieheni sanoi minulle ennen lähtöäni, että sinä olet kuin muuli: lapsia roikkuu edessä ja takana ja pari kauppakassia käsissä, ja samalla potkii jotakin jaloistaan pois kulkiessaan, ja silti sinä vain menet, hymyilee Saara.

Kapuaminen jättää pysyvät jäljet mukaan lähteneisiin auttajiin.

– Joillakin kapuajilla on elämä muuttunut aivan täysin. Tiedän esimerkiksi juristin, joka on lopettanut kokonaan työnsä ja perustanut henkisen hyvinvoinnin yrityksen. Kehitysmaassa pienet asiat voivat muuttaa koko elämän. Tapasin esimerkiksi naisen, joka oli pienenä tyttönä leikkiessään katkaissut jalkansa. Perheellä ei ollut varaa korjata sitä, niinpä hän jäi pysyvästi rammaksi vailla mahdollisuutta esimerkiksi työllistyä, Saara kuvailee kokemuksiaan.

Saara on tartuttanut innostuksen ja auttamisen halun myös lähipiiriinsä. Tämän vuoden kapua-hankkeeseen haki kaksi hänen ystäväänsä, joista toinen on lähdössä kapuamaan vuorelle Boliviassa.

– Auttamisenhalu tarttuu. Kapuassa tärkein opetus oli se, että kaikkea ei tarvitse osata tai jaksaa yksin. Porukassa on voimaa, niin varainkeruun suhteen, kuin toisen tsemppaamisessa vuorella, kun toinen ei jaksa enää. Olimme yhdessä sopineet, että etenemme vuorella hitaimman mukaan, ja se kannatti. Pääsimme kaikki huipulle, Saara muistelee yhteistä onnistumista.

Lue lisää Kapua-hankkeesta.

Itselleen sopivaa vapaaehtoistyön kohdetta voi etsiä vaikkapa näiltä sivuilta:

www.suurellasydamella.fi

www.unicef.fi

www.punainenristi.fi

Mirva Puranen