Kun Elina Arasola päätyi alle parikymppisenä sattumalta Lahteen hotelli- ja ravintola-alaa opiskelemaan, ei hän osannut arvata minkälaisen polun hän tulisi kulkemaan. Elina perusti osaamisen kehittämiseen liittyviä palveluja tarjoavan yrityksensä SmartUp Oy:n vajaa kolme vuotta sitten.

– Jälkikäteen katsottuna kaikki näyttää loogiselta, mutta silloin en sitä ajatellut. Päivitin ravintola-alan tutkintoani opistotason tutkinnoksi ja lopputyöni käsitteli esimiestyötä. Se oli ensimmäinen kosketus siihen, voivatko ihmiset hyödyntää työpaikalla osaamistaan, ja kehittyä sinne minne he haluavat, Elina kuvailee polkunsa alkuvaiheita.

Ravintola-ala ei kuitenkaan enää lasten synnyttyä tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, ja Elina alkoi haaveilla opettajan ammatista. Hän oli työssään ravintoloissa nähnyt, mitä ohjaavat opettajat tekevät, ja koki valtavaa tarvetta olla sparraamassa näitä uusia alalle tulijoita. Hän oli jo työssään päässyt ohjaamaan ravintolan harjoittelijoita, mutta kipinä oppia lisää oli suuri.

– Ohjaustyö on minun juttuni ja tykkään, että saan auttaa ihmisiä itse tekemään ja oppimaan. Silloin en ajatellut asiasta tällä tavalla, mutta sain mielihyvää siitä, että ihmiset onnistuivat ja osasivat ja uskalsivat mennä tilanteisiin jotka olivat pelottavia. Sain rohkaista heitä ylittämään itsensä.  Oikeastaan ainoa varma harkittu valinta urallani oli opettajaksi haluaminen.

Tätä kertoessaan Elinalla on tuiketta silmissään. Hänestä näkee, että ollaan tärkeän aiheen äärellä.

Välivuosi rohkaisi kohti tuntematonta

Tie opettajaksi ei auennut helpolla, mutta kolmannella kerralla ovet koulunpenkille avautuivat. Opettajan töitä niin ammattikoulussa kuin ammattikorkeakoulussa Elina ehti tehdä yli 10 vuotta.

– Jossain vaiheessa opettajuuttani huomasin, että olin osittain tyytymätön siihen mitä sain tehdä ja siihen mitä pystyin tekemään. En voinut auttaa ihmisiä oppimaan niin paljon kuin olisin halunnut. Syntyi tyytymättömyyttä ja halua muutokseen, kuvailee Elina silloisia ajatuksiaan.

Oli jälleen yhden tärkeän ratkaisun aika. Elina päätti pitää välivuoden ja opiskella lisää. Hän opiskeli itselleen opinto-ohjaajan tutkinnon, ja päätti tuon vuoden aikana ottaa selvää siitä mihin seuraavaksi haluaa. Opinnoissaan hän keskittyi miettimään asioita uravalmennusnäkökulmasta.

– Peilasin kaiken oppimani aikuisen uravalmennuksen kautta. Elin itse sitä mitä opiskelin, Elina kertoo seuraavasta askeleestaan.

Opo-opintojen aikana Elina pääsi kattavasti selville omista taidoistaan ja vahvuuksistaan, mutta vain osittain siitä, minkälaisissa töissä hän voisi niitä hyödyntää. Elina koki, ettei hän sopinut yhteenkään kuvaukseen, joita työpaikkailmoituksissa haettiin. Hän kertoo olleensa jälkikäteen iloinen ettei päässyt silloin hakemiinsa paikkoihin, sillä asiat loksahtivat kohdilleen muulla tavalla.

Välivuoden alkaessa Elina oli päättänyt, ettei palaisi enää entiseen työhönsä oppilaitosmaailmaan. Päätös oli pyörrettävä, kun paikkaa erilaisten kehittämishankkeiden parissa Innovaatiokeskuksessa tarjottiin hänelle sisäisen siirron kautta.

– Suuri kiitos minut rekrytoineelle esimiehelle, joka näki potentiaalini ja kuunteli ideoitani, vaikkei hänellä ollut tarjota niihin suoraa vastetta. Työ oli todella monipuolista ja pääsin rakentamaan verkostojani ja liikkumaan mukavuusalueeni reunoilla. Se oli todellinen näköalapaikka, vaikka tiettyjä reunaehtojakin oli. Itse en ole raja-aitojen ihminen, vaan niiden kaatamisen ihminen. Näin mahdollisuuksia, joita en pystynyt siltä tontilta tekemään ja koin, että minun täytyy saada itseni sellaiseen paikkaan jossa voin toteuttaa itseäni ja toimia enemmän ja laajemmilla alueilla kuin mihin tämä työ antoi mahdollisuuden. Päätös yrittäjyydestä alkoi kypsyä, ja irtisanouduin jälleen vakituisesta työstä, nyt kolmatta kertaa, Elina naurahtaa sarkasmia äänessään.

Päätös yrittäjyydestä kypsyi hiljalleen mielessä vuosia

Yrittäjyys oli ensi kertaa hiipinyt Elinan mieleen jo vuosia sitten. Hän kävi ensimmäistä kertaa yrittäjyyskurssin jo vuonna 2007. Silloinen idea ei kuitenkaan vielä kantanut yrityksen perustamiseen asti.

Ajatus painui taka-alalle, mutta Innovaatiokeskuksessa vietetty aika sai yrittäjyyden palaamaan takaisin mieleen, tällä kertaa vahvempana kuin aiemmin. Vain muutama kuukausi päätöksen syntymisen jälkeen Elina jo vei papereita maistraattiin yrityksen rekisteröintiä varten.

Elinalla syy yrityksen perustamiseen lähti tarpeesta ja halusta alkaa tehdä töitä niiden asioiden parissa, jotka oikeasti kiinnostavat ja joista saa virtaa. Lisäksi häntä kannusti se tosiasiaa, että avoimista työpaikoista ei löytynyt hänen näköistään pestiä.

– Halusin alkaa tehdä töitä sen asian eteen, että mahdollisimman moni nauttisi työnteosta ja innostuisi siitä, eikä ajattelisi, että kaikki uusi on pelottavaa. Suurin draiverini koko hommassa on, että jokainen voi hyödyntää koko osaamispotentiaaliaan ja kokea oppimisen iloa työssäkin, muotoilee Elina yrityksensä toiminnan lähtökohtia.

Vain tuska synnyttää ratkaisuja kohti parempaa

Tie kohti omia unelmia ja yrittäjyyttä ei kuitenkaan ole ollut helppo tai tasainen. Matkalle on mahtunut useita kipeitä päätöksiä, jotka ovat vieneet aikaa ja yöunia.

– Kertomani varmasti kuulostaa siltä, että asiat olisivat olleet helppoja ja synnyttäneet heti tulosta. Jokaista isoa päätöstä on kuitenkin edeltänyt monen kuukauden tuska, epävarmuus ja pelko. Vasta opo-opintojen aikana tulin tietoisemmaksi siitä, että voin itse suunnata itseäni johonkin mihin haluan, voin itse alkaa päättää mitä seuraavaksi haluan tehdä. Sain siitä itsevarmuutta. Sieltä on ensimmäisiä kytköksiä siihen, kuinka tärkeää on tunnistaa oma osaamisensa, kertoo Elina.

Hän kuvailee heittäneensä kaiken oppimansa, tapaamansa ihmiset ja kokemuksensa samaan pataan ja alkaneensa hämmentää.  Lopputuloksena alkoi nousta asioita siitä, mikä uralla on tärkeää, mihin asioihin tarttumalla ja mitä asiaa työstämällä pääsee paremmin eteenpäin. Elinan mukaan ihmisen pitäisi tunnistaa mikä on sellaista osaamista, mitä haluaa kuljettaa mukanaan huolimatta siitä missä on töissä tai mitä tekee. Näiden kautta voi miettiä sitä mitä haluaa tehdä ja mitä ei halua tehdä.

Elina haluaa jakaa matkansa aikana oppimaansa muille, työelämään ja uraan liittyvien päätösten äärellä oleville.

– Hyväksy ja toivota tervetulleeksi se kaamea ja kuristava epävarmuuden tunne, joka päätöksentekoon liittyy. Kun puhutaan esimerkiksi innovaation syntymisestä, sitä edellyttää aina tietty tuska ja epävarmuus ja se kuuluu asiaan. Se syntyy vasta sitten, kun on tarpeeksi kärvistelty ja tulessa maattu. Sama prosessi liittyy uravalintoihin. Sitten vasta kun on tarpeeksi tuskainen, rohkenee tehdä päätöksiä.

Elina neuvoo myös pysymään tarpeeksi pitkään yhdessä paikassa, ja kehottaa opettelemaan nauttimaan siitä mitä tekee, vaikkei se olisikaan sillä hetkellä se maailman paras työpaikka.

– Opettele hyvin se mitä teet, vaikket innostuisikaan siitä, ota siitä kaikki oppi irti, katso isompaa kuvaa pelkän oman työtehtäväsi sijaan, opi mitä muut tekevät ja opi niistä tilanteista jotka ovat kiperiä. Stressiä ei voi oppia sietämään jos ei ole stressiä. Sosiaalisia taitoja työyhteisötaitoja voi hioa vaan silloin kun ei ole ihan niin kivaa. Ikävät kohdat ovat ne opin paikat, joten opi toivottamaan ne tervetulleeksi. Kerrytät itsellesi pääomaa mikä on valuuttana seuraavaan paikkaan. Harha-askeliin ja epäröinteihin kannattaa suhtautua kuin tienviittoihin, neuvoo Elina.

 

Mirva Puranen
Monster